Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tarinoiden kirjoittaminen tapahtuu tällä sivulla. Voit kertoa kennelistäsi ja sen elämästä juuri niin kuin haluat ja vaikka koirasi näkökulmasta, jos niin haluat. Tarinoista saa rahaa sekä xp:tä ja joskus timantteja, jos kirjoittamasi kertomus on tarpeeksi laadukas ja pitkä. Voit myös kerryttää palkintokerrointasi kirjoittamalla peräkkäisinä päivinä, jolloin saat enemmän rahaa.

1. päivä peräkkäin: Normaalisti palkintoja
2. päivä peräkkäin: 10% enemmän palkintoja
3. päivä peräkkäin: 20% enemmän palkintoja
4. päivä peräkkäin: 40% enemmän palkintoja, ilmainen tavara kaupasta
5. päivä peräkkäin: 50% enemmän palkintoja, ilmainen koira kaupasta
6. päivä peräkkäin: 75% enemmän palkintoja, 20 timanttia
7. päivä peräkkäin: 100% enemmän palkintoja, 40 timanttia

 [ Kirjoita ]

Nimi: Varjolehti

11.07.2018 13:01
3. Danger

Jouduin muuttamaan kutsumanimiä hiukan, joten ne muutetut menee näin.
Twinkle = Pilke
Silver = Siili
Icki = Sicksu
Duga = Raula

"C'mere, girl!" I said and watched as Twinkle ran to me, her tail wagging. "Wanna go for a walk?"
I showed her the leash in my hands and a twinkle showed up in Twinkle's eye. Suddenly something pushed me in the back of my leg. I turned around (the push had no real power) and saw Weety.
"Hidden Plea's Sweet Looking", I said to the dog. "No pushing me in the legs. We've talked about this a million times!"
Weety took her innocent face and tilted her head a little, because she knew that it was hard to get angry to her.
"Okay, fine", I turned back to Twinkle. "But let this be the last time!"
Twinkle had apparently had enough of our fighting, and stole the lead from my hand.
"Hey!" I started chasing Twinkle around the yard, feeling pretty dumb. All - and I mean all - the dogs stared at me as if I've gone insane. When Twinkle noticed I started reaching her, she threw the lead to Stacy, who dashed in the opposite direction. *Damn it* I thought. I was both proud and dissapointed of my smart dogs.

STACY'S P.O.V

I caught the lead Twinkle threw to me and dashed behing Shadow before she could do anything. I heard the owner bark something, but didn't care until I heard the word "punishment". That's when I trotted to her and gave her the lead. She gave me a good scratch behing the ear and caught Twinkle in the lead. Shadow threw me a frisbee and walked into the forest with Twinkle. I jumped after the frisbee but crashed into Monty, who also had jumped.
"Sorry", he said shaking his head. "I should've been more careful."
"That's nothing", I flicked my ear and picked up the frisbee.
I looked around to see someone who was doing nothing, and then I threw the frisbee. "Hey Dream! Watch out!"
Dream raised her head just in time to see a green frisbee flying towards her. She caught it in her mouth and threw it to Monty, who threw it to Aushi.
More and more dogs joined in, until the whole kennel was throwing frisbee around.
"Woops!" I laughed as I missed and the frisbee flew over my head into the forest. "Just a second, I'll go get it back."

I walked in the forest, trying to find the frisbee. *How far did it fly?!* I thought as I saw it. A green round object was stuck in thistles.
"Great", I sighed. "There's no way I'm gonna get it without getting stuck in the thistles myself."
I had to try, because Shadow would be very mad if we had lost the frisbee. I moved slowly and caught the frisbee, but when I tried to get away, my tail got stuck.
"Damn it", I murmured with the frisbee in my mouth and tried to pull my tail off. It succeeded, but a big tuft of fur ripped off.
"There we go", I said. "Now I just need to -"
I felt a warm wind in my neck.
"How smelly wind", I thought, but then I felt someone breathing behind me. I turned slowly around and yelped.
"Gah!"
In front of me, staring at me, there was a growling grizzly bear.

Before I could do anything, the bear rose to his hindquarters and slammed me onto the ground, making air escape my lungs. I scratched it's face and dashed back toward the kennel. I heard from the sound that the bear followed me. *Oh no*, I thought with panic starting to rise inside me. *There's no way I'm gonna outrun a bear.*
"Stacy?" I heard a yell. *Dream!*
"Dream, help!" I howled as loud as I could. "A bear! A bear is chasing me! Get the pups inside!"
I noticed I had ran to the kennelyard, with the bear still after me. *Great, Stacy*, I cursed. *Now you put everyone else in danger!*
Monty, Icki, Silver, Perdita and Dream jumped in front of the bear while I dashed between them just to turn around. My friends growled at the bear, and it seemed unsure of what to do. I watched as Dream joined them and also started growling, teeth bare.
*Oh please go away* I prayed the bear silently. *Please don't hurt my friends!*
Fortunately the bear understood he couldn't win that many dogs at once, and trotted back into the forest.
"Stacy, you're bleeding", Fidla trotted to my side and started licking me.
"Am I?" I turned my head. There was a wound on my side. I hadn't noticed it until now. "Meh, it's just a scratch."
"Thank Dog, you're alright!" Dream appeared beside me and rest her muzzle on my back. "I don't know what I would have done if -"
"But everything's fine", I said, lashing my tail on her mouth. "Everything's fine."

Vastaus:

Huh, olipa tiukka tilanne - onneksi selvittiin vain yhdellä naarmulla. Kesti hetki tajuta, mitä "Shadowilla" tarkoitettiin, mutta sehän taisit olla sinä xD Oon vähän kateellinen sun englannin taidoista D: Tarinastasi saat 1 500v€, 150xp sekä 8 timanttia :)

- Dee

Nimi: Kiiukka

29.06.2018 14:49
Siinä minä seisoin katsellen kahta pientä palleroa Hiutaleen vatsan vierellä. Hiutale oli vasta synnyttänyt kaksi narttu pentua. Toinen oli täysin valkea, kuten isänsä ja toinen mustavalkea, kuten emonsa. Ne vikisivät ja vääntelehtivät, kunnes Hiutale siirtyi parempaan asentoon ja pennut saivat maitoa. Wikke oli ollut Hiutaleen vierellä koko ajan, eikä se nytkään ollut menossa minnekään. Hiutalekin pötkötteli tyytyväisenä suuressa pedissä, jonka olin hankkinut juuri tätä varten. Hiutale ja pennut olivat yhdessä huoneessa, jotta ne saavat olla rauhassa muilta koirilta. Tietenkin Wikke pääsi aina kun se vain halusi Hiutaleen ja pentujen luokse. Pennut olivat aivan ihastuttavia ja olin päättänyt, että pidän toisen pennuista itselläni ja toinen sitten pääsee hyvään kotiin. Siitä aion pitää huolen.


En millään haluaisi lähteä pentujen luota, mutta minun täytyy huolehtia muistakin koirista. Sitä paitsi tiesin, että Wikke pitäisi huolta Hiutaleesta ja pennuistaan. Kävelin rauhallisesti pois huoneesta vilkaisten oven kohdalla vielä kerran pentuja.
"Osku ja Tiitu", kutsuin koiria. Molemmat koirat nostivat päänsä ja ne katsoivat minua.
"Lähdetäänkö ulos?" kysyin niiltä. Ei mennyt kauaa, kun ne olivat jo eteisessä. Osku jo hyppi ovea vasten.
"Odottakaas hetki", sanoin, mutta koirat olivat hyvin innoissaan. Laitoin koirat valjaisiin ja itse vetäisin vain kengät jalkaani, koska ulkona oli lämmin. Pilviä näytti olevan, mutta ilma oli ihanan lämmin. Kävellessämme en voinut kuin ajatella pentuja. Katsahdin Tiituun ja Oskuun. Ehkäpä niistäkin olisi vielä jonain päivänä vanhemmiksi. Vielä jonain päivänä...

Vastaus:

Kiva lyhyehkö pentutarina, jossa tunnelma oli ihanan rauhallinen ja suloinen! Lisään sulle 300v€ sekä 30xp. Lisäksi saat tapahtumaa varten venäjänvinttikoiran!

- Dee

Nimi: Kiiukka

25.06.2018 14:45
1. Uusi mahdollisuus

Istuin sohvalla katsellen televisiota sekä rapsuttaen vähän väliä karvakuonoja, jotka pötköttelivät vieressäni. Oli pimeää, vaikka kesä oli jo pitkällä. Ulkona tuuli kylmästi ja taivas oli täynnä tummanpuhuvia pilviä.
"Pian alkaa sataa", sanoin itsekseni. Hymähdin, kun katsoin ikkunasta ulos. Wikke minun cotton poikani nosti päätään ja katsoi minua ruskeilla nappisilmillään. Rapsutin tätä mahasta ja uros kääntyi välittömästi selälleen häntää heiluttaen. Naurahdin kepeästi ja rapsutin entistä nopeampaa. Tässä kohti jo Wiken takajalkakin alkoi vispata. Toinen cottonini, joka on narttu nousi seisomaan ja hyppäsi alas sohvalta. Hiutale ei tainnut tykätä, kun sen unia häirittiin. Tai voihan se olla varovaisuuttakin. Pian Hiutale saa pentuja! Mutta mikä parasta Wikke on pentujen isä! Tiesin heti, kun sain Wiken, että siitä tulee vielä hyvä isä. Pentujen laskettuun aikaan ei ole enää kauaa. Oikeastaan tässä lähipäivinä niiden pitäisi syntyä.


Heräsin ajatuksistani, kun Wikke tökkäisi minua kostealla kuonollaan. Se taisi ihmetellä, kun rapsuttaminen yhtäkkiä loppui. Nousin raskain liikkein ylös sohvalta. Olisin halunnut jäädä vielä hetkeksi siihen paikkaan, mutta nyt on koirien iltaruoan aika. Etsin katseellani kahta käppänääni, jotka olivat vasta tulleet luokseni. Osku ja Tiitu pötköttelivät vieritysten matolla. Olin hakenut kaksikon samasta kodista. Nainen, joka ne myi minulle sanoi ettei hänellä ollut aikaa kahdelle koiralle, kun vauvakin oli kuulemma syntymässä. Nainen vielä lisäsi ettei halunnut erottaa kaksikkoa. Ne olivat naisen kertoman mukaan olleet yhdessä pennuista asti. Sisaruksia ne eivät olleet. Sen olin tarkistanut papereista.


Keittiössä kaadoin neljään kuppiin raksuja sekä hieman märkäruokaa. Kaikki hännänheiluttajat häärivät jaloissani malttamattomina.
"Odottakaa nyt vähän. Kyllä te kaikki saatte ruokaa", sanoin koirille, mutta ne eivät ottaneet sitä kuuleviin korviin. Laskin kupit lattialle ja koirat ampaisivat omille kupeilleen. Katselin tätä näkyä iloisena, mutta sitten mieleeni tulvahti Magic. Se kyyhötti yksin tarhassa, vaikka pääsisi sisälle. Olen toki yrittänyt houkutella sitä, mutta se ei ole tuottanut ainakaan vielä tulosta. Magic oli kokenut kovia entisessä kodissaan. Se oltiin jo viety lopetettavaksi, koska se oli muka tehnyt paljon 'pahaa'. Minusta se oli aivan käsittämätöntä. Vika ei ole koskaan koirassa, vaan omistajissa. Mielestäni jokainen koira ansaitsee uuden mahdollisuuden. Kaadoin vielä yhteen kuppiin raksuja sekä märkäruokaa. Sujautin myös muutaman ekstra herkun Magicin kuppiin.


Avasin oven, joka johti tarhaan. Siinä samaisessa ovessa oli koiranluukku josta pääsi sisälle. Näin Magicin kyhjöttävän tarhassa pää painuksissa ja korvat luimussa. Näky suretti minua, mutta en sormia napsauttamalla voinut asiaa muuttaa. Annoin Magicille omaa tilaa, jota se selvästi halusi ja tarvitsi. Kävelin varovasti, mutta myös kuuluvin askelin, jotta Magic ei säikähtäisi minua. Narttu nosti päätään, mutta ei hievahtanutkaan. Laskin kupin lähelle sitä ja lähdin hieman kauemmas. Magic nuuhkaisi ilmaa ja se tassutteli kuppia kohti. Pitkäturkkinen narttu vilkaisi minua vielä kerran ennen kuin se alkoi syödä ruokaansa. Magicilla on hyvä ruokahalu, sen olin huomannut. Saattoihan olla, että narttu sai ruokaa silloin kun muistettiin antaa. Magic oli hyvin laiha ja edelleenkin kylkiluut erottuvat hieman, mutta se on saanut painoa lisää. Jätin nartun syömään rauhassa ja lähdin katsomaan miten muut koirat pärjäsivät. Kupit olivat tyhjiä ja huomasin Hiutaleen pötköttelevän pedissään Wikke vierellään. Osku pureskeli luutaan, jonka olin sille aikaisemmin antanut. Tiitu vain härnäsi leikkimielisesti Oskua. Istahdin sohvalle ja jäin katsomaan koirien puuhia. Pian talossa temmeltäisi pentuja! Saan vielä Magicin ulos kuorestaan. Kyllä minä saan.

Vastaus:

Upea tarina! Magicin ympärille suunniteltu tarina oli hyvä lisä, eihän kaikki irlkään mene niin kuin ruusuilla tanssien :D Toivottavasti saat sen vielä luottamaan sinuun ajan kanssa. Tarinastasi saat 900v€ sekä 90xp!

- Dee

Nimi: Varjolehti

24.06.2018 19:58
2. Uudelleentapaaminen

Oli kulunut pari vuotta siitä, kuinka Sikke ja Noksu oli viety pois. Dream ei enää edes muistanut, että hänellä oli ollut sisaruksia pentuaikoina, enkä tohtinut muistuttaa häntä. En usko, että Sicksukaan muisti.
Kenneliimme on tullut monta uutta koiraa.
Siperianhusky Perdita, johon Sicksu näytti olevan ihan lääpällään, ja Perditakin piti Sicksusta. Odotan heidän saavan pian pentuja.
Islanninlammaskoira Siili, josta oli tullut minun hyvä ystäväni.
Joukkoomme oli tullut myös kaksi uutta pentua.
Leo, joka on minun ja Furyn pentu, sekä Tica, jonka Varjo toi muualta niinkuin Sicksunkin.
Sicksusta puheenollen, tämä jolkotti luokseni.
"Hei, Pilke", siperianhusky sanoi. "Tajusin tässä hiljattain erään asian."
"Niin?" Kysyin ystävällisellä äänellä.
"Olen asunut täällä jo pari vuotta, enkä vieläkään tiedä teidän koko nimiänne."
"Ei se mitään", lohdutin. "En minäkään tiedä Tican, Siilin tai Perditan nimiä. Mutta sinulla on pointti", jatkoin nousten istumaan. "Olisi korkea aika. Kävisikö hakemassa kaikki tänne?"
"Nyt kun se mainittiin, tuntuu uskomattomalta etten tiennyt", Siili sanoi hiljaa vierestäni. "Tuntuu kuin tuntisin teidät läpikotaisin, mutta en edes tiedä nimiänne."
Hiljalleen kaikki alkoivat kokoontua, ja kerroin heille tämän idean.
"Joten mitä jos nyt jokainen vuorollaan kertoisi oman koko nimensä", lopetin. "Minä voin aloittaa. Nimeni on Twinkly Star."
"Kuinka sinun kutsumanimesi voi olla Pilke?" Tica kysyi. "Ei se kuulosta yhtään samalta."
"Twinkle on englantia", vastasin. "Ja tarkoittaa pilkettä."
"Minulla on hiukan pidempi nimi", Fury sanoi vierestäni. "Se on Fury That Roars Like a Lion."
"Miksi kaikki nämä nimet ovat erikielisiä..." Tica mutisi. "Minä en edes tiedä, mitä oma nimeni tarkoittaa!"
"Sen voimme kertoa sinulle, kunhan vuorosi on", Fury sanoi. "Mutta voimmehan suomentaa. Suomeksi nimeni olisi Raivo Joka Karjuu Leijonan Lailla."
"Omituista", Leo kuiskasi Ticalle, ja tämä tirskahti. "Ei hän ole yhtään raivoisa!"
"Ai, minun vuoroni?" Dream kysyi. Menimme kennelillesaapumisjärjestyksessä. "Olen Shady Stream's Million Dreams."
Tica kallisti päätään, ja Dream lisäsi; "Se tarkoittaa Varjoisan Virran Miljoona Unelmaa."
Tica nyökkäsi, ja vilkaisin Sicksua. "Sinun vuorosi."
"Olen Hidden Plea's Scizor", Sicksu vastasi ja vilkaisi minua suomennoksen toivossa.
"En ole aivan varma mitä se tarkoittaa", vastasin hiljaa. "Mutta se on kutakuinkin Hiljaisen Pyynnön Scizor. Oletan, että Scizor on vain nimi."
Perdita puhui Sicksun vierestä. "Nimeni on Looking For Perfect. Se tarkoittaa Etsimässä Täydellistä."
Sicksu painautui Perditaa vasten. "Miksi etsiä, siinähän sinä olet."
"Yäk!" Tica ja Leo sanoivat samaan aikaan. "Mennään eteenpäin."
Hymähdin ja nyökkäsin Siilille.
"Nimeni on Silver Heart", Siili kertoi. "Se on hyvin yksinkertainen nimi ja tarkoittaa hopeasydäntä."
"Sinun sydämesi on kyllä kultaa", sanoin tälle, ja nyökkäsin Leolle.
"O-olen Shady Stream's Leopard."
"Se tarkoittaa Varjoisan Virran Leopardia", Dream sanoi.
"Miksi teillä on sama alku?" Tica kysyi silmäillen Dreamia ja Leoa.
"Se on kasvatusnimi", vastasin. "En osaa tarkkaan selittää, miten se toimii, mutta se tulee aina samanrotuisille pennuille samasta kennelistä. Kerron sinulle myöhemmin lisää", sanoin sillä en halunnut Dreamin muistavan sisaruksiaan. Tica nyökkäsi ja sanoi; "Nimeni on Gloomcaller Apocalyptica."
"Onpas pitkä nimi", Leo sanoi. "Apo-apocy-apoa.."
"Apocalyptica", sanoin. "Suomeksi nimesi olisi Surukutsujan Maailmanloppu tai jotain siihen suuntaan."
"En minä ole surukutsuja!" Tica vinkaisi.
"Etkä maailmanloppu", Fury vastasi hiukan huvittuneena. "Ticaksi me sinua sanomme."
Käänsin päätäni huomatessani uuden kasvon tunkevan piiriin. Se oli uusi siperianhusky, joka näytti hyvin itsevarmalta.
"Kukas se sinä olet?" Fury kysyi.
"Olen Fidla!" Pentu vastasi raikuvalla, kirkkaalla äänellä. "Oikealta nimeltäni Hidden Plea's Free Fall!"
Sicksu hätkähti. "Hidden Plea's?"
"Hiljaisen Pyynnön Vapaa Pudotus", sanoin hiljaa. "Hidden Plea's... se on varmasti myös kasvatusnimi!"
"Ketkä sinun vanhempasi ovat, Fidla?" Sicksu kysyi.
"Heidän nimensä olivat Sera ja Roi", narttu vastasi, ja hämmentyi. "Mikä sinun nimesi olikaan?"
"Hidden Plea's Scizor", Sicksu vastasi nopeasti. "He olivat myös minun vanhempani!"
"Sinulla on pikkusisko", sanoin nauraen. Fidla töllisteli Perditaa. "Kukas sinä se sitten olet?"
Tyrskähdin pennun suorasukaisuudelle.
"Olen Perdita, Looking For Perfect", Perdita vastasi. Leo kävi kiskomassa Fidlan leikkimään heidän kanssaan, ja minä ja Siili asetuimme jälleen sukimaan toisiamme. Elämä oli taas raiteillaan.

Vastaus:

Kiva tarina, mutta huomasin vaan että sekotit Sicksun ja Fidlan vanhemmat keskenään - niillä on eri vanhemmat itse asiassa! :D Mutta joo, kiva tarina, Fidlan luonne oli jotenkin suloinen! Palkintona tästä tarinasta saat 1 000v€, 100xp sekä 5 timanttia.

- Dee

Nimi: Perho

23.06.2018 23:54
|| 7. Eloon heräävä maailma ||

Kello oli vasta neljä iltapäivästä, mutta silti oli jo ihan pilkkopimeää. Taivaan oli peittänyt pikimustat ukkospilvet, jotka näyttivät siltä että repeäisivät kohta veden painosta. Leia oli paennut sänkyni alle tätä ilmassa leijuvaa paineen määrää, ja kun ensimmäinen salama iski kaataen puun, kuului jyrähdys saman tien. Seela nukkui rauhallisena pedillään eikä reagoinut mitenkään rajunilmaan. Istahdin olohuoneen ison ikkunan eteen seuraamaan rajua luonnonilmiötä, mikä herätti minussa jotain. Leia ilmestyi olohuoneen ovelle säpsähdellen jokaista ulkoa kuuluvaa ääntä.
"Hieno tyttö, tule vain. Ei ole mitään hätää", rauhoittelin narttua. Leia tuli varovasti ja istahti viereeni. Siinä me istuimme, nainen ja koira, katselemassa yhdessä ukkosta.

Ukkonen oli jatkunut koko yön, ja jatkanut sitten matkaansa. Ja kun heräsin kymmenen aikoihin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Söin pikaisesti aamupalan ja ruokin koirat. Olin päättänyt lähteä koirien kanssa tutkimaan ukkosen aiheuttamia tuhoja. Kytkin koirat remmeihin ja lähdin pihalle, nurmi oli vielä märkä ja siellä täällä oli vesilammikoita. Metsä näytti kuin sitä olisi ajeltu, satoja puita oli kaatunut ristiin rastiin pitkin metsää ja hiekkateitä. Maahan asti painuneet kasvit alkoivat hiljalleen suoristaa itseään, ja näytti kuin maailma olisi herännyt uudestaan eloon. Kävelimme hiekkatietä pitkin, kunnes eteen tuli matala, tielle kaatunut puunrunko. Hyppäsin sen yli koirat perässäni, ja jatkoimme siitä matkaa juosten. Kotitalo alkoi näkyä, ja päätin jäädä vielä ulos koirien kanssa, sillä lenkki oli ollut niin lyhyt. Päästin koirat vapaiksi ja lähdin itse tutkimaan kasvimaatani, jota ei tarvitsisi kastella muutamaan päivään. Taimet olivat taittuneet lyttyyn, mutta alkoivat nousta hiljalleen pystyyn. Nuori omenapuuni oli kaatunut juurineen, joten nostin sen vain pystyyn ja peitin uudestaan mullalla. Lähdin sisälle ja kutsuin koirat mukanani. Joudin kuivaamaan pitkäturkkisia ystäviäni aika kauan ennenkuin pystyin päästämään niitä vapaaksi asuntoon, ettei kaikki kastuisi. Olin suunnitellut kolmannen koiran ottoa, ja kaivoinkin läppärini esiin tutkiakseni myynti-ilmoituksia. Löysin yhden ilmoituksen myytävästä islanninlammaskoirauroksesta, nuoresta sellaisesta. Vilkaisin Seelaan, ehkä se sopisi jotenkuten äidiksi. Pistin myyjälle viestiä ja sovin tapaamisajan, mutta suljin sitten koneen. Astelin keittiöön ja kaivoin jääkaapista eilistä pastaa. Lämmitin sen mikrossa katsellen samalla nukkuvia koiria.
"Kyllä me vielä kennel pystyyn saadan."

// Päivä 7, jee! Alkaako tää nyt alusta vai tuleeko enemmän bonuksia? Ja tää olis ollut pidempi, mutta mun pitkä alku päätti poistua, enkä saanu sitä enää takas :(( Mut jonkinlaista tarinanpätkää kumminkin :3

Vastaus:

Jee, hyvä Perho! :D Alkaa alusta, mutta palkinnot kaksinkertastuu jos saa toisenki viikon heti putkeen. Voisin lisätä sen tohon ylös, nii kaikki huomaa :D Tarinastasi saat 1 400v€, 140xp sekä 40 timanttia!

- Dee

Nimi: Perho

22.06.2018 23:54
|| 6. Normaali päivä ||

Heräsin normaalisti koirien riekkumiseen aamulla. Tästä päivästä tulisi aivan normaali, koska en ollut suunitellut mitään erityistä. Avasin huoneeni oven ja lähdin keittiöön tekemään aamupalaa.
"Huomenta koirat!" tervehdin kaksikkoa ja sain vastaukseksi parin heiluvia häntiä. Tein itselleni pari leipää ja keitin kahvia. Söin ne reippaasti ja lähdin sitten koirien kanssa ulos.

Ulkona oli lämmin, mutta kostea ilma. Tulossa oli ukkosta. Palasin reippaasti koirien kanssa sisälle kun alkoi sataa. Katselin ikkunasta mustia myrskypilviä. Koirat eivät onnekseni olleen ukkosesta moksiskaan, ja tyytyivät leikkimään leluillaan. Katselin ulos ja huomasin salaman iskeneen läheiseen metsään. Metsäpaloa ei onneksi kuitenkaan syttynyt, ja sain rauhassa jatkaa ukkosen seuraamista.
"On se vaan kaunis", totesin.

// Tiiän, tosi lyhyt ja tönkkö mut huomasin 23.46 etten ollu vielä kirjottanu. Annathan tän kerran mulle anteeksi :( Päivä nro. 6 (ehkä)
// Ja tiedän, tää pätkä on säälittävä xc

Vastaus:

Näh, sitä sattuu xD Ainakin sait kirjotettua, lyhyt tää kyllä oli muttei tönkkö! Saat tarinastasi 700v€, 70xp, 20 timanttia sekä saluki-kortin!

- Dee

Nimi: Perho

21.06.2018 22:48
|| 5. Pitkä metsälenkki ||

Iltapäivä oli jo pitkällä kun sain viimeisetkin kotiaskareet tehtyä. Katselin koiria mietteliäänä.
"Mitä jos lähdettäisiin tänään pidemmälle lenkille? Otettaisiin eväät mukaan ja pysähdyttäisiin sillä kauemmalla järvellä uimassa?" kysyin koirilta. Tiesin etteivät ne osaisi vastata, joten päätin itse päättää. Olin oppinut että Leiaa voisi huoletta pitää vapaana, mutta Seela täytyisi pitää kiitti ettei se lähtisi minkään liikkuvan perään. Kaivoin pienen retkeilyreppuni kaapinpohjalta ja pakkasin siihen kaikenlaista evästä ja juomaa, niin itselleni kuin koirillekin. Laitoin varuiksi ylimääräisen remmin repun sivutaskuun, jos vaikka tarvitsisikin laittaa Leia kiinni. Sidoin hiukset ponnarilla kiinni ja lähdin etsimään talutusvyötä eteisestä. Lopulta löysinkin sen, kaikista perimmäisestä nurkasta. Mittasin sen sopivaksi ja katsoin että remmin joustot eivät olleet rispaantuneet. Kaikki oli kunnossa, joten kutsuin koirat eteiseen ja laitoin Seelan valjaisiin. Pujotin Leian kaulaan pannan, mutten kytkenyt sitä mihinkään, sillä luotin rauhalliseen narttuun. Kytkin Seelan vyöhöni kiinni, ja avasin ulko-oven. Vastaan tulvahti mukavan viileä, mutta aurinkoinen kesäilma, joka sai minut vetämään syvään henkeä.
"Mennään sitten, tästä tulee mukava päivä!"

Kun olimme kävelleet puolisen tuntia, saavuimme joen kohdalle. Emme olleet vielä poikenneet hiekkatieltä, joten joen yli vei vankka silta. Leiaa ensin hieman jännitti astua joen yläpuolelle, mutta kyllä narttu lopulta myöntyi hölkkäämään sillan yli. Jatkoimme matkaamme, kunnes lopulta saavuimme isomman luontopolun alkupäähän. Käännyimme sinne, sillä tiesin sen vievän järven rantaan. Olimme kävelleet lähes tunnin hiekkateitä pitkin, joten tuntui ihanalta päästä kuusten varjoon. Koiratkin tuntuivat saaneen siitä lisää intoa, joten päätin hölkätä vähän matkaa että nartut saisivat energiaansa purettua. Päädyin hölkkäämään aina järvelle asti, missä päästin Seelan vapaaksi sillä missään ei näkynyt ketään. Koirat säntäsivät innoissaan veteen riehumaan. Kaivoin repusta yhden tekemistäni leivistä ja mutustin sen katsellessani samalla koirien leikkiä. Kävin kokeilemassa sormilla veden lämpötilaa, se ei ollut kylmää, muttei kyllä lämmintäkään. Huomasin kauempaan järvellä jonkin vesilinnun, ja onnekseni Seela ei huomannut sitä. Kutsuin koirat luokseni ja kiinnitin Seelan jälleen remmiin. Oli aika jatkaa matkaa.

Hieman reittimme puolen välin jälkeen päätin pitää tauon. Edellisestä tauosta oli vierähtänyt jo hieman yli tunti, ja matkaa tästä kotiin olisi enää vajaa kaksi tuntia. Mietin hetken aikataulua, ja totesin että olisimme viimeistään seitsemältä kotona. Kaadoin ensin koirille vettä mukaan ottamaani kuppiin, ja join sitten itse. Söin toisenkin leivistäni ja päälle vielä palan lauantaimakkaraa. Makkaran syöminen oli hankalaa, koska koiratkin halusivat sitä, joten päädyin leikkaamaan pötköstä koirille omat palat. Tämä tauko ei ollut yhtä pitkä kuin edellinen, joten pääsimme nopeasti jatkamaan matkaa. Kuljimme metsäpolkuja kohti kotia, ja matka sujuikin nopeammin kuin kuvittelinkaan. Kun kotitalo alkoi häämöttää puiden takaa, kello oli vasta puoli seitsemän. Kaikki olivat tyytyväisiä päästessään kotiin. Koirat nukahtivat saman tien petiinsä, ja minä pääsin retouttamaan lihakseni. Reilun kolmen tunnin lenkki oli kuitenkin tehnyt hyvää, tiesin sen mielessäni. Niinpä pystyin olemaan itseeni tyytyväinen kun istahdin nojatuoliin hyvän kirjan kanssa ja rentouduin.

// Päivä nro. 5, jee!

Vastaus:

Teillä oli oikein mahtava lenkki ja koirat varmasti saivat tarpeeksi liikuntaa! Tarinasi oli tällä kertaa bonukset mukaan lukien 1 650v€, 170xp sekä 9 timantin arvoinen. Lisäksi sait kortteihisi irlanninsusikoiran!

- Dee

Nimi: Varjolehti

21.06.2018 15:31
1. Suuri menetys

Heilautin häntääni ja haukuin pihalla kuullessani auton ajavan pihaan. Kuka tulisi tällä kertaa antamaan rapsutuksia? Petyin hiukan kun se olikin vain omistajani, mutta en silti lannistunut. Fury juoksi viereeni ja alkoi hänkin haukkua. Varjolehti tuli antamaan meille nopeat rapsutukset ja meni sitten sisälle.
”Miksei hän voi leikkiä kanssamme?” Haukahdin Furylle. Yleensä Varjo jäi tunniksi pariksi pihalle leikkimään kanssamme.
Fury pudisti pitkäkarvaista päätänsä. ”En tiedä.”
”Enkä hänellä on töitä”, totesin. ”Ainahan voimme leikkiä keskenämme.”
”Niin kai”, Fury huokaisi ja painauduin häntä vasten. ”Varjolla oli varmaan kiire.”
Johdatin Furyn kauemmas aidasta pentujemme luokse. Sikke oli juuri saanut idean jahdata omaa häntäänsä, ja näytti hyvittavalta pyöriessään ympyrää siskojensa katsellessa.
”Mistä te puhutte, emo?” Noksu kysyi, ja kaikki pennut katsoivat meitä suurilla pennunsilmillään.
”Emme mistään”, nuolaisin nartun päätä, ja kuulin takaani Varjon auton kaasuttavan pois. "No minne hän nyt menee?”
Kaikki kolme pentua pudistivat päitään ja sanoivat yhteen ääneen: ”Emme tiedä, emo.”
Hymyilin hyväkäytöksisille pennuilleni ja kävin makuulle heidän viereensä. Suljin silmäni ja nukahdin heti.

Heräsin auton ääneen ja arvasin Varjon palaavan. Tällä kertaa en välittänyt, vaan pysyin paikallani pentujen kiivetessä ylini tervehtimään omistajaa. Sitten kuulin uuden haukun, ja se sai minut nousemaan ylös ja säntäämään pentujeni perään. Varjo kantoi kuljetuslaatikkoa, jonka sisällä oli koira. Se ei ollut shetlanninlammaskoira, kuten minä ja pentuni. Mikäli muistin oikein ajoistani kaupassa, se oli siperianhusky.
Varjo laski laatikon alas ja uusi pentu tuli varoen ulos. Uros vinkaisi hiukan huomatessaan minut ja Furyn.
”Älä huoli”, sanoin pennulle pehmeällä äänellä. ”Emme tee sinulle pahaa. Mikä on nimesi?”
”Olen Hidden Plea’s Scizor”, pentu vastasi Dreamin, Noksun ja Siken hiipiessä lähemmäs tutkimaan. ”Mutta minua sanotaan Sicksuksi.”
”Vai niin, Sicksu”, haukahdin. ”Minä olen Pilke. Tässä ovat puolisoni Fury ja pentumme Dream, Noksu ja Sikke.”
”Mitä rotua te oikein olette?” Sicksu kysyi, nyt jo rohkeampana. ”En ole koskaan nähnyt tuollaisia koiria.”
”Me olemme shetlanninlammaskoiria”, Fury vastasi vierestäni.
"Tuletko kanssamme leikkimään?" Kysyi Dream, ja vilkaisin tätä hyväksyvästi. Sicksu nyökkäsi.
Varjo haukkui jotain ja osoitti auton vieressä olevia kuljetuslaatikoita.
"Odottakaa", sanoin pennuille hiljaa, varuillani. Varjo tuli aitaukseen ja nappasi Noksun syliinsä. Noksu nuoli pitkätassun naamaa ja Varjo silitti tätä. Sitten Varjo kantoi Noksun auton luokse ja laski tämän kuljetuslaatikkoon. Silloin hälytyskellot soivat päässäni. Haukuin raivoisasti muistaessani kaupassa olleiden emojen tarinoita siitä, kuinka heidän pentunsa vietiin pois. Fury vilkaisi minua kummastuneena, mutta tajusi sitten ja alkoi hänkin haukkua. Varjo tuli uudelleen aitaukseen, ja hyppäsin tätä vasten haukkuen raivoisasti.
"Minun pentujani et vie!" Huusin kun Varjo tönäisi minut pois.
"Emo?" Kuulin Siken vinkaisevan Varjon tullessa lähemmäs häntä. "Mitä täällä tapahtuu?"
Syöksyin pitkätassun ja pentujen väliin muristen uhkaavasti. Varjo huokaisi ja kävi hakemassa hihnan sisältä. Hän kiinnitti hihnan kaulapantaani ja kiskoi minut kauemmas. Yritin purra nahkanauhaa poikki, mutta se oli liian sitkeä. Varjo sitoi nauhan kiinni aitaan, ja siinä sitten yritin kiskoa itseäni pentujen luokse. Näin kuinka Varjo nappasi Sikenkin syliinsä, tämä vinkui ja pyristeli pois, mutta omistaja ei antanut periksi. Hän nosti Siken ja Noksun autoonsa ja kävi irrottamassa minut ennen kuin ajoi pois. Ryntäsin Furyn ja jäljellä olevan pentumme Dreamin luo. Nuolimme kaikki hetken aikaa toisiamme, ja hetken kuluttua Sicksukin uskalsi nuolaista Dreamia.
"Menkäähän leikkimään", sanoin pennuille, mutta jäin itse tuijottelemaan maantielle. Pentuni olivat poissa.

Vastaus:

Oikein kiva tarina koiran näkökulmasta, tuli paha mieli Pilkkeen puolesta kun koiraraukan pennut vietiin 3: Saat tästä 1 200v€ ja 120xp sekä 6 timanttia! Lisäksi kortteihisi lisättiin bichon frisé.

- Dee

Nimi: Perho

20.06.2018 22:48
|| 4. Ensimmäiset treenit ||

Jos olin yleensä herännyt Seelan riekuntaan, niin kahden koiran riehumiseen oli vielä ikävämpi herätä. Niinpä siis, kun kaksikko herätti minut kahtakymmentä vaille kuusi aamulla, olin erittäin ärtynyt. Kävelin keittiöön huonolla tuulella, laitoin kahvinkeittimen päälle ja lösähdin pöydän ääreen odottamaan sen valumista. Seela kävi varovasti haistelemassa polveani mutta vaistosi ärtymykseni ja kaikkosi hyvin nopeasti luotani. Kahvinkeittimen valo sammui merkiksi siitä, että kahvi olisi valmista, ja nousin tuolilta kaatamaan kahvia kuppiini. Siirryin kuuma kahvikuppi kädessäni olohuoneeseen ja päädyin sohvalle istumaan. Laskin kahvikuppini pöydälle ja kävin makaamaan sohvalle. Suljin silmäni lepuuttaakseni silmäluomiani, rentouduin ja tyhjensin mieleni.

Hätkähdin hereille, kun Leia istui sohvan vieressä ja nuoli kasvojani. Vilkaisin kelloa ja totesin sen olevan kymmentä yli kymmenen.
”Oho, kiitos Leia kun herätit, muuten olisin nukkunut varmaan loppu päivän”, naurahdin koiralle, joka näytti siltä kuin hymyilisi. Pörrötin nartun turkkia ja nousin ylös. Olin jo huomattavasti paremmalla tuulella, enkä oikein osannut olla vihainen kaksikolle. Kaadoin kylmän kahvin viemäriin ja keitin uuden pannullisen. Kaadoin samalla koirien kuppeihin ruoat ja tein itselleni muutaman leivän.
”Mitä jos tänään treenattaisiin ensimmäistä kertaa vähän? Voitaisiin kokeilla vähän agilityä”, totesin ääneen. Syötyäni tungin pussiin pallon, vetolelun ja pussillisen nameja. Heitin pussin isoon koiran metallihäkkiin, nostin häkin syliini ja kutsuin koirat mukaani. Kiersimme ulkokautta kellarin ovelle ja astuimme avaraan sisähalliin. Laskin kantamukseni seinän viereen ja lähdin tutkimaan estevarastoa. Kaivoin varastosta kepit, muutaman putken ja ison kasan estetolppia ja puomeja. Asettelin esteet jonkinmoisen radan muotoon ja päästin koirat tutkimaan esteitä. Seela oli innoissaan, sillä oli selvästi kokemusta agilitystä. Leia sen sijaan meni putkeen ja kävi makuulle.
"Leia! Tule tänne, pääset pedille makaamaan", kutsuin narttua. Koira nousi ylös ja hölkkäsi suoraan häkkiin. Laitoin oven kiinni ja keskityin Seelaan, se istui jo innoissaan keskellä kenttää. Kokeilimme aluksi muutamat perusjutut, ja siirryimme sitten rataan.

Seela alkoi hiljalleen väsyä, ja päästin sen sitten Leian paikalle rentoutumaan. Leia ei perustanut agilitystä, mutta kyllähän se hyppäsi jos pyydettiin. Lopulta päästin molemmat koirat vapaiksi ja korjasin esteet pois. Selailin hetken ottamiani kuvia, kunnes löysin ihanan kuvan Seelasta laskeutumassa hypystä. Keräsin kamat ja lähdin koirien kanssa ylös asuntoon. Sisälle päästyämme koirat hinkuivat ruokaa. Kaadoin molemmille kuppeihin vajaat mitalliset raksuja ja tein sitten itselleni välipalaa. Syötyään koirat käpertyivät yhdessä nukkumaan. Kävin itsekin pötköttämään sohvalle, ja suljin silmäni rauhoittuakseni. Vaikka kello ei ollut vielä edes neljää, nukahdin silti nopeasti. Unessani Seela voitti kultaa mestaruuskisoissa, ja kaikki halusivat pennun siitä. Tiesin sen jotenkin olevan unta, ja toivoin sen olevan enneuni. Uni loistokkaasta tulevaisuudesta.

Tarinaan liittyvä kuva löytyy täältä: https://imgur.com/a/oexK2GP
// Päivä nro. 4!

Vastaus:

Upea kuva! <3 Teillä oli oikein hyvät treenit ja saatkin tällä kertaa 1 190v€, 120xp ja ilmaisen tavaran kaupasta. Lisäksi tapahtumaan bichon frise!

- Dee

Nimi: Perho

19.06.2018 21:32
|| 3. Toinen koira ||

Tiistai-päivä oli alkanut mukavasti, olin nimittäin saanut tilaisuuden hankkia toisen koiran. Hieman bordercollieta muistuttava narttu oli jännän värinen, kuin vaaleanpunainen. Olin käynyt edellisenä päivänä tutustumassa Leiaan, ja tänään sen aikaisempi omistaja toisi nartun uuteen kotiinsa. Kello oli melkein yksi, eli ei olisi enää kauaa uuden koiran tuloon. Seela tuntui vaistoavan jännitykseni, ja keksi kaikenlaisia tihutöitä pitkin iltapäivää. Ensin olin saanut siivota räjähtäneen tyynyn olohuoneesta, ja sitten heti perään, rikkoutuneen vesilasin kun Seela juoksi päin jalkaani ja tiputin juomalasini. Komensin koiran petiinsä rauhoittumaan, ja sinne se sitten nukahtikin.

Kun ovikello viimeinkin soi, olin jo ehtinyt rauhoittua. Oven takana seisoi parrakas mies hassunvärinen koira hihnassa. Koira kohotti katseensa minuun ja katsoi suoraan silmiini.
”Tuossa se nyt sitten on. Se on monitoimikoira, eli tee sille mitä lystäät”, mies totesi ja työnsi hihnan käteeni.
”Kiitos?” huudahdin vielä, kun mies kääntyi ja lähti kävelemään portille päin. Siirryin sisään koira perässäni ja suljin oven. Seela oli tullut eteiseen tutustumaan uuteen ystäväänsä. Nartuista tuli saman tien ystävykset, se ei ollut epäselvää, kun ne lähtivät yhdessä olohuoneeseen. Minua hämmensi edelleen salaperäinen mies, ja koira jonka mukana ei tullut kuin remmi ja panta. Annoin asian kuitenkin olla, kun hetken koiria tarkkailtuani totesin, ettei sillä ainakaan ollut kipuja. Seela ja Leia repivät narulelua omista päistään ärähdellen samalla leikkimielisesti.
”Mitäs jos lähdettäisiin lenkille?” heitin kysymyksen huolettomana ilmaan. Seela tunnisti ’lenkki’-sanan heti, mutta Leia hämmentyi, kun toinen lopetti leikin kesken. Nostin kädessäni olevia remmejä ja sain Leiankin reagoimaan. Kävelin ripeästi eteiseen vetämään lenkkarit jalkaan ennen, kun koirat ehtisivät rynnimään pieneen huoneeseen. Ehdin ajoissa, ja kun nartut saapuivat, pystyin pukemaan nille pannat ja valjaat päälle.

Kävellessämme pellonlaitaa, huomasin kuinka suuria eroja kahdessa koirassa voikaan olla. Kun Seela pinkoi edellä niin lujaa kuin pääsi, Leia kulki mielummin takanani haistelemassa maailman hajuja. Uutta koiraa ei edes kiinnostanut, kun polun yli pinkoi rusakko, mikä toisaalta oli minulle helpotus, kun Seela lähti perään ja jouduin pysäyttämään vain yhden koiran. Ajan kuluessa Leia siirtyi edemmäs, ja päätyi lopulta kulkemaan vierelläni rauhalliseen tahtiin, aina välillä pysähtyen haistelemaan jotain. Seela rauhoittui mukavasti, kun totesi ettei toisellakaan ollut kiire, ja lopulta molemmat koirat kulkivat samaa tahtia kanssani. Tosin tämä asetelma toteutui vasta kun kotipiha oli jo edessä.

Jätin koirat ulos odottamaan siksi aikaa, kun laitoin ruoat valmiiksi. Seelalle mitallinen raksuja ja Leialle puolitoista. Kävin avaamassa ulko-oven ja kutsuin koiria. Jouduin väistämään aivan seinän viereen, kun koirat ryntäsivät sisään, ja suoraan omille kupeilleen. Huokaisin helpotuksesta, kun ei tarvinnut alkaa vaihtelemaan koirien paikkoja. Leia oli hieman liian laiha, joten sujutin sen kuppiin muutaman ylimääräisen raksun. Kupit tyhjenivät minuutin sisään, ja koirat tunkivat molemmat isoon koiranpetiin. Nappasin muutaman kuvan suloisesta kaksikosta. Kaivoin läppärini sille tarkoitetusta laukusta ja avasin yle areenan. Illan hämärtyessä syvennyin katsomaan dokumenttia susista. Yhden suden rakenteesta tuli Leia mieleen, ja päädyin vilkaisemaan koiria.
”Tervetuloa uuteen kotiin Leia.”

// Päivä nro. 3!

Vastaus:

Kiva tarina, mies tosiaan vaikutti hiukan hassulta? :o Onneksi Leia kuitenkin näyttää olevan kunnossa. Saat bonukset mukaanlukien 1 090v€, sekä 110xp :3 Kortteihisi saat chow chowin.

- Dee

Nimi: Perho

18.06.2018 23:13
|| 2. Omituinen vesivahinko ||

Heräsin haukotellen kummalliseen haukahteluun. Nopeasti tunnistin sen Seelaksi ja nousin ylös. Käytävällä huoneeni edessä oli märkiä tassunjälkiä ja pieni lammikko. Litimärkä narttu juoksi minua vastaan ja yritti hypätä vasten.
"Seela, ei!" parahdin vähän turhan myöhään, ja kastuin itsekin. Seela mulkoili minua loukkaantuneena kun torjuin sen märät tervehdykset. Kutsuin nartun perääni ja lukitsin sen kylpyhuoneeseen.
"Olkoon siellä kunnes saan selville mistä tämä kaikki vesi tulee", mutisin itsekseni ja suuntasin matkani keittiöön, missä minua odotti lainehtiva lattia.
"Miten sä oot tässä onnistunut", pohdiskelin hämmentyneenä ja katselin ympärilleni. Sitten huomasin kaatuneen vesikupin ja hiljaa tiputtavan hanan.
"Vai niin. Päätit sitten ottaa itse vähän juotavaa", huudahdin kylpyhuoneessa odottavalle koiralle. Onnekseni hana oli veden vähäisyydestä päätellen ollut vasta vähän aikaa päällä, joten hanan sammuttaminen ja lattiarätin hakeminen pelastivat tilanteen.

Kuivailin seuraavan puolituntia märkiä tassunjälkiä talosta, kunnes lopulta pääsin kuivaamaan itse koiran. Seela oli innoissaan kun keittiöön pääsi taas kastelematta tassujaan, ja seurasi minua ympäri taloa kun vaihdoin vaatteita ja tein leipää aamupalaksi. Hankin itselleni omaa rauhaa kaatamalla Seelan kuppiin mitallisen raksuja. Kun koira tyhjensi kuppiaan, käytin ajan hyväkseni ja kävin harjaamassa hiukset ja laittamassa lenkkarit jalkaan. Nostin nartun valjaat naulakosta ja huudahdin:
"Seela, lähdetään lenkille!" Koira juoksi tassut sutien suoraan eteiseen ja tunki päänsä valjaista. Pujotin valjaat kunnolla paikoilleen ja kiinnitin remmin kiinni valjaiden metallirenkaaseen ja avasin ulko-oven. Seela säntäsi ulos nykäisten samalla remmin kireäksi, ja pysähtyi sitten hämmentyneenä odottamaan, kuin kysyen että mihin minä nyt jäin. Suljin oven perässäni ja kuljin portille vievää hiekkatietä rauhalliseen tahtiin. Seela kiskoi innoissaan edellä, mutten kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Avasin pihaportin ja suljin sen samantien kun olin päässyt ulos. Narttu pinkoi edellä aivan täpinöissään, ja sen vetäminen alkoi kyllästyttää.
"No niin, nyt riitti se vetäminen!" komensin paimenkoiraa. Seela odotti hetken ja jäi sitten viereeni jolkottelemaan.
"Hieno tyttö!" kehuin narttua ja kaivoin sille namin kuluneen tuulitakkini taskusta. Käännyin hiekkatieltä pienelle metsäpolulle, ja pääsin Seelan kulkemaan edelleni. Vaalea narttu kulki polkua pitkin kuono maassa ja häntä viuhtoen.
"Juostaanko?" innostin koiraa ja aloin hölkkäämään rauhassa. Seela innoistui ihan toden teolla, ja pääsyimme juoksemaan lujaa pitkin kapeaa metsäpolkua. Yhtäkkiä keskelle polkua ilmestyi matala puro, ja odotin että narttu hidastaisi. Seela kuitenkin vain loikkasi yli, ja jouduin tasapainottelemaan että pääsin kapean lankun yli kastumatta.

Hiljensin rauhalliseen tahtiin vauhtia kun polun pää läheni loppuaan. Saavuimme takaisin hiekkatielle, ja Seela oli saada sydänkohtauksen kun huomasi tien vastakkaisella puolella kolme hevosta. Narttu peruutti minua päin selkäkarvat pörrössä ja pompahti ympäri äristen samalla uhkaavasti.
"Ihan rauhassa, ne on vaan hevosia", rauhoittelin koiraa. Kaappasin sen syliini ja lähestyin hevosia rauhallisesti. Seela tökkäsi yhtä hevosta turpaan kuonollaan, kuin todeten ettei se olekaan vaarallinen. Laskin nartun alas ja lähdin jatkamaan matkaa. Matka kotiin ei ollut enää pitkä, jo kymmenen minuutin päästä vaaleansininen rakennus häämötti hiekkatien vierellä. Kun pääsimme pihaan, jätin koiran ulos ja menin itse sisään. Pysähdyin keittiön ikkunan kohdalle katsomaan ulos. Seela riehui siellä pallon kanssa yksikseen.
"Elämä ilman sinua olisi yksinäistä", kuiskasin ulkona leikkivälle koiralle tietäen ettei se kuule minua.

// Päivä nro 2, jee!

Vastaus:

Voi Seelaa :D tarinastasi saat (bonukset mukaanlukien) 1100v€ ja 110xp sekä viisi t :) Sait myös kirjoittamalla lk kääpiömäyräkoiran!

- Dee

Nimi: Perho

17.06.2018 18:30
|| 1. Uusi alku ||

Ei ole helppoa kun väärinymmärryksen jälkeen aletaan mustamaalata. Jouduin muuttamaan mahdollisimman kauas ja aloittaa alusta, kun kylillä supateltiin kuinka kidutan koiriani. Menetin viimeiset ystäväni kun kasvattajat halusivat kasvattinsa takaisin. Oli siis pakko siirtyä ja toivoa ettei huhut olleet jatkaneet matkaansa kauemmaksi.

Nyt seisoin vaalean talon edessä jännittyneenä. Sisältä kuului koirien haukuntaa, ehkä joku niistä lähtisi tänään mukaani. Koputin oveen etsittyäni ensin olematonta ovikelloa. Oven avasi vanhempi naishenkilö, jaloissaan lauma ihastuttavia islanninlammaskoiria.
"Terve, olen Perho. Tulin katsomaan sitä sinun pentueesta jäänyttä narttua", kerroin hieman vaivaantuneena, tosin täysin syyttä.
"Joo, tervetuloa vaan! Seela onkin tässä sinua vastassa, se on tuo pienin kaikista", nainen kertoi.
Kumarruin silittelemään jalkoihini pyörimään saapunutta Seelaa. Naaras vaikutti ihanan iloiselta ja pirteältä, juuri sopivalta kasvatuksen aloittamiseen.
"Unohdinkin esittäytyä, olen Noora", nainen esittäytyi kun suoristauduin.
"Mennään sisään niin saat tutustua Seelaan paremmin", Noora jatkoi ja ohjasi minut sisälle asuntoonsa. Sisältäpäin vaalea kivitalo oli paljon siistimpi kuin olisi voinut kuvitella. Valkoiset seinät ja koivuparketti loivat huoneeseen mukavan tunnelman. Seela pyöri muiden joukossa jaloissani ja oli vaikeaa erottaa kenen pää sopi mihinkin häntään. Seurasin hetkenaikaa koirien puuhailua ja nyökkäsin sitten Nooralle.
"Kyllä Seela tuntuu juuri minun koiraltani. Milloin saisin ottaa sen kotiin?" kysyin naiselta joka kaatoi kuppiini kahvia.
"Voit ottaa sen vaikka heti jos sinulla on kaikki valmiina. Seela ei tarvitse mitään erityistä, kaveri sille olisi ihan mukava, mutta pärjää se yksinkin", Noora kertoi iloisena.
"Mukavaa kun se pääsee kotiin missä sille on paljon aikaa ja rakkautta", hän jatkoi vielä.
"Voinhan minä sen ottaa jo tänään. Kirjoitetaan paperit niin voimme lähteä Seelan kanssa uuteen kotiin", tokaisin ja kohensin ryhtiäni.

Niinhän siinä sitten kävi. Seelan tavarat pakattiin autoon ja paperit allekirjoitettiin.
"Tulehan Seela, laitetaan valjaat päälle ja lähdetään", juttelin koiralle.
"Seelalla kannattaa tosiaan käyttää valjaita kun se on kova vetämään. Olen käyttänyt juoksuvyötä vähän pidemmillä lenkeillä, mutta sinä saat tietysti tehdä miten haluat", Noora kertoi vielä kun olin saanut koiran autoon.
"Joo, kiitos vinkeistä, pitää kokeilla!" vastasin hymyillen. Istuin autoon ja avasin ikkunan sanoakseni vielä heipat.
"Heippa sitten! Kirjoittelen sinulle aina välillä Seelan kuulumisista!" Huudahdin talon ovella seisovalle naiselle. Käynnistin auton ja ajoin pois pihasta, kääntyen ensimmäisestä liittymästä moottoritielle. Katsahdin takakontin koirahäkissä istuvaan Seelaan.
"Tää on meille molemmille uusi alku. Toivotaan että tälläkertaa asiat menevät paremmin kuin edellisellä kerralla. Mutta nyt, matka kohti kotia on alkanut!"

Vastaus:

Toivottavasti uusi alku tosiaan auttaa ja asiat lähtevät hyvin alulle! Tarinastasi saat 800v€ sekä 80xp :3 Lisäksi sait labradorinnoutajan!

- Dee

©2018 Primeval - suntuubi.com