Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tarinoiden kirjoittaminen tapahtuu tällä sivulla. Voit kertoa kennelistäsi ja sen elämästä juuri niin kuin haluat ja vaikka koirasi näkökulmasta, jos niin haluat. Tarinoista saa rahaa sekä xp:tä ja joskus timantteja, jos kirjoittamasi kertomus on tarpeeksi laadukas ja pitkä. Voit myös kerryttää palkintokerrointasi kirjoittamalla peräkkäisinä päivinä, jolloin saat enemmän rahaa.

1. päivä peräkkäin: Normaalisti palkintoja
2. päivä peräkkäin: 10% enemmän palkintoja
3. päivä peräkkäin: 20% enemmän palkintoja
4. päivä peräkkäin: 40% enemmän palkintoja, ilmainen tavara kaupasta
5. päivä peräkkäin: 50% enemmän palkintoja, ilmainen koira kaupasta
6. päivä peräkkäin: 75% enemmän palkintoja, 20 timanttia
7. päivä peräkkäin: 100% enemmän palkintoja, 40 timanttia

<  1  2 [ Kirjoita ]

Nimi: Perho

19.06.2018 21:32
|| 3. Toinen koira ||

Tiistai-päivä oli alkanut mukavasti, olin nimittäin saanut tilaisuuden hankkia toisen koiran. Hieman bordercollieta muistuttava narttu oli jännän värinen, kuin vaaleanpunainen. Olin käynyt edellisenä päivänä tutustumassa Leiaan, ja tänään sen aikaisempi omistaja toisi nartun uuteen kotiinsa. Kello oli melkein yksi, eli ei olisi enää kauaa uuden koiran tuloon. Seela tuntui vaistoavan jännitykseni, ja keksi kaikenlaisia tihutöitä pitkin iltapäivää. Ensin olin saanut siivota räjähtäneen tyynyn olohuoneesta, ja sitten heti perään, rikkoutuneen vesilasin kun Seela juoksi päin jalkaani ja tiputin juomalasini. Komensin koiran petiinsä rauhoittumaan, ja sinne se sitten nukahtikin.

Kun ovikello viimeinkin soi, olin jo ehtinyt rauhoittua. Oven takana seisoi parrakas mies hassunvärinen koira hihnassa. Koira kohotti katseensa minuun ja katsoi suoraan silmiini.
”Tuossa se nyt sitten on. Se on monitoimikoira, eli tee sille mitä lystäät”, mies totesi ja työnsi hihnan käteeni.
”Kiitos?” huudahdin vielä, kun mies kääntyi ja lähti kävelemään portille päin. Siirryin sisään koira perässäni ja suljin oven. Seela oli tullut eteiseen tutustumaan uuteen ystäväänsä. Nartuista tuli saman tien ystävykset, se ei ollut epäselvää, kun ne lähtivät yhdessä olohuoneeseen. Minua hämmensi edelleen salaperäinen mies, ja koira jonka mukana ei tullut kuin remmi ja panta. Annoin asian kuitenkin olla, kun hetken koiria tarkkailtuani totesin, ettei sillä ainakaan ollut kipuja. Seela ja Leia repivät narulelua omista päistään ärähdellen samalla leikkimielisesti.
”Mitäs jos lähdettäisiin lenkille?” heitin kysymyksen huolettomana ilmaan. Seela tunnisti ’lenkki’-sanan heti, mutta Leia hämmentyi, kun toinen lopetti leikin kesken. Nostin kädessäni olevia remmejä ja sain Leiankin reagoimaan. Kävelin ripeästi eteiseen vetämään lenkkarit jalkaan ennen, kun koirat ehtisivät rynnimään pieneen huoneeseen. Ehdin ajoissa, ja kun nartut saapuivat, pystyin pukemaan nille pannat ja valjaat päälle.

Kävellessämme pellonlaitaa, huomasin kuinka suuria eroja kahdessa koirassa voikaan olla. Kun Seela pinkoi edellä niin lujaa kuin pääsi, Leia kulki mielummin takanani haistelemassa maailman hajuja. Uutta koiraa ei edes kiinnostanut, kun polun yli pinkoi rusakko, mikä toisaalta oli minulle helpotus, kun Seela lähti perään ja jouduin pysäyttämään vain yhden koiran. Ajan kuluessa Leia siirtyi edemmäs, ja päätyi lopulta kulkemaan vierelläni rauhalliseen tahtiin, aina välillä pysähtyen haistelemaan jotain. Seela rauhoittui mukavasti, kun totesi ettei toisellakaan ollut kiire, ja lopulta molemmat koirat kulkivat samaa tahtia kanssani. Tosin tämä asetelma toteutui vasta kun kotipiha oli jo edessä.

Jätin koirat ulos odottamaan siksi aikaa, kun laitoin ruoat valmiiksi. Seelalle mitallinen raksuja ja Leialle puolitoista. Kävin avaamassa ulko-oven ja kutsuin koiria. Jouduin väistämään aivan seinän viereen, kun koirat ryntäsivät sisään, ja suoraan omille kupeilleen. Huokaisin helpotuksesta, kun ei tarvinnut alkaa vaihtelemaan koirien paikkoja. Leia oli hieman liian laiha, joten sujutin sen kuppiin muutaman ylimääräisen raksun. Kupit tyhjenivät minuutin sisään, ja koirat tunkivat molemmat isoon koiranpetiin. Nappasin muutaman kuvan suloisesta kaksikosta. Kaivoin läppärini sille tarkoitetusta laukusta ja avasin yle areenan. Illan hämärtyessä syvennyin katsomaan dokumenttia susista. Yhden suden rakenteesta tuli Leia mieleen, ja päädyin vilkaisemaan koiria.
”Tervetuloa uuteen kotiin Leia.”

// Päivä nro. 3!

Vastaus:

Kiva tarina, mies tosiaan vaikutti hiukan hassulta? :o Onneksi Leia kuitenkin näyttää olevan kunnossa. Saat bonukset mukaanlukien 1 090v€, sekä 110xp :3 Kortteihisi saat chow chowin.

- Dee

Nimi: Perho

18.06.2018 23:13
|| 2. Omituinen vesivahinko ||

Heräsin haukotellen kummalliseen haukahteluun. Nopeasti tunnistin sen Seelaksi ja nousin ylös. Käytävällä huoneeni edessä oli märkiä tassunjälkiä ja pieni lammikko. Litimärkä narttu juoksi minua vastaan ja yritti hypätä vasten.
"Seela, ei!" parahdin vähän turhan myöhään, ja kastuin itsekin. Seela mulkoili minua loukkaantuneena kun torjuin sen märät tervehdykset. Kutsuin nartun perääni ja lukitsin sen kylpyhuoneeseen.
"Olkoon siellä kunnes saan selville mistä tämä kaikki vesi tulee", mutisin itsekseni ja suuntasin matkani keittiöön, missä minua odotti lainehtiva lattia.
"Miten sä oot tässä onnistunut", pohdiskelin hämmentyneenä ja katselin ympärilleni. Sitten huomasin kaatuneen vesikupin ja hiljaa tiputtavan hanan.
"Vai niin. Päätit sitten ottaa itse vähän juotavaa", huudahdin kylpyhuoneessa odottavalle koiralle. Onnekseni hana oli veden vähäisyydestä päätellen ollut vasta vähän aikaa päällä, joten hanan sammuttaminen ja lattiarätin hakeminen pelastivat tilanteen.

Kuivailin seuraavan puolituntia märkiä tassunjälkiä talosta, kunnes lopulta pääsin kuivaamaan itse koiran. Seela oli innoissaan kun keittiöön pääsi taas kastelematta tassujaan, ja seurasi minua ympäri taloa kun vaihdoin vaatteita ja tein leipää aamupalaksi. Hankin itselleni omaa rauhaa kaatamalla Seelan kuppiin mitallisen raksuja. Kun koira tyhjensi kuppiaan, käytin ajan hyväkseni ja kävin harjaamassa hiukset ja laittamassa lenkkarit jalkaan. Nostin nartun valjaat naulakosta ja huudahdin:
"Seela, lähdetään lenkille!" Koira juoksi tassut sutien suoraan eteiseen ja tunki päänsä valjaista. Pujotin valjaat kunnolla paikoilleen ja kiinnitin remmin kiinni valjaiden metallirenkaaseen ja avasin ulko-oven. Seela säntäsi ulos nykäisten samalla remmin kireäksi, ja pysähtyi sitten hämmentyneenä odottamaan, kuin kysyen että mihin minä nyt jäin. Suljin oven perässäni ja kuljin portille vievää hiekkatietä rauhalliseen tahtiin. Seela kiskoi innoissaan edellä, mutten kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Avasin pihaportin ja suljin sen samantien kun olin päässyt ulos. Narttu pinkoi edellä aivan täpinöissään, ja sen vetäminen alkoi kyllästyttää.
"No niin, nyt riitti se vetäminen!" komensin paimenkoiraa. Seela odotti hetken ja jäi sitten viereeni jolkottelemaan.
"Hieno tyttö!" kehuin narttua ja kaivoin sille namin kuluneen tuulitakkini taskusta. Käännyin hiekkatieltä pienelle metsäpolulle, ja pääsin Seelan kulkemaan edelleni. Vaalea narttu kulki polkua pitkin kuono maassa ja häntä viuhtoen.
"Juostaanko?" innostin koiraa ja aloin hölkkäämään rauhassa. Seela innoistui ihan toden teolla, ja pääsyimme juoksemaan lujaa pitkin kapeaa metsäpolkua. Yhtäkkiä keskelle polkua ilmestyi matala puro, ja odotin että narttu hidastaisi. Seela kuitenkin vain loikkasi yli, ja jouduin tasapainottelemaan että pääsin kapean lankun yli kastumatta.

Hiljensin rauhalliseen tahtiin vauhtia kun polun pää läheni loppuaan. Saavuimme takaisin hiekkatielle, ja Seela oli saada sydänkohtauksen kun huomasi tien vastakkaisella puolella kolme hevosta. Narttu peruutti minua päin selkäkarvat pörrössä ja pompahti ympäri äristen samalla uhkaavasti.
"Ihan rauhassa, ne on vaan hevosia", rauhoittelin koiraa. Kaappasin sen syliini ja lähestyin hevosia rauhallisesti. Seela tökkäsi yhtä hevosta turpaan kuonollaan, kuin todeten ettei se olekaan vaarallinen. Laskin nartun alas ja lähdin jatkamaan matkaa. Matka kotiin ei ollut enää pitkä, jo kymmenen minuutin päästä vaaleansininen rakennus häämötti hiekkatien vierellä. Kun pääsimme pihaan, jätin koiran ulos ja menin itse sisään. Pysähdyin keittiön ikkunan kohdalle katsomaan ulos. Seela riehui siellä pallon kanssa yksikseen.
"Elämä ilman sinua olisi yksinäistä", kuiskasin ulkona leikkivälle koiralle tietäen ettei se kuule minua.

// Päivä nro 2, jee!

Vastaus:

Voi Seelaa :D tarinastasi saat (bonukset mukaanlukien) 1100v€ ja 110xp sekä viisi t :) Sait myös kirjoittamalla lk kääpiömäyräkoiran!

- Dee

Nimi: Perho

17.06.2018 18:30
|| 1. Uusi alku ||

Ei ole helppoa kun väärinymmärryksen jälkeen aletaan mustamaalata. Jouduin muuttamaan mahdollisimman kauas ja aloittaa alusta, kun kylillä supateltiin kuinka kidutan koiriani. Menetin viimeiset ystäväni kun kasvattajat halusivat kasvattinsa takaisin. Oli siis pakko siirtyä ja toivoa ettei huhut olleet jatkaneet matkaansa kauemmaksi.

Nyt seisoin vaalean talon edessä jännittyneenä. Sisältä kuului koirien haukuntaa, ehkä joku niistä lähtisi tänään mukaani. Koputin oveen etsittyäni ensin olematonta ovikelloa. Oven avasi vanhempi naishenkilö, jaloissaan lauma ihastuttavia islanninlammaskoiria.
"Terve, olen Perho. Tulin katsomaan sitä sinun pentueesta jäänyttä narttua", kerroin hieman vaivaantuneena, tosin täysin syyttä.
"Joo, tervetuloa vaan! Seela onkin tässä sinua vastassa, se on tuo pienin kaikista", nainen kertoi.
Kumarruin silittelemään jalkoihini pyörimään saapunutta Seelaa. Naaras vaikutti ihanan iloiselta ja pirteältä, juuri sopivalta kasvatuksen aloittamiseen.
"Unohdinkin esittäytyä, olen Noora", nainen esittäytyi kun suoristauduin.
"Mennään sisään niin saat tutustua Seelaan paremmin", Noora jatkoi ja ohjasi minut sisälle asuntoonsa. Sisältäpäin vaalea kivitalo oli paljon siistimpi kuin olisi voinut kuvitella. Valkoiset seinät ja koivuparketti loivat huoneeseen mukavan tunnelman. Seela pyöri muiden joukossa jaloissani ja oli vaikeaa erottaa kenen pää sopi mihinkin häntään. Seurasin hetkenaikaa koirien puuhailua ja nyökkäsin sitten Nooralle.
"Kyllä Seela tuntuu juuri minun koiraltani. Milloin saisin ottaa sen kotiin?" kysyin naiselta joka kaatoi kuppiini kahvia.
"Voit ottaa sen vaikka heti jos sinulla on kaikki valmiina. Seela ei tarvitse mitään erityistä, kaveri sille olisi ihan mukava, mutta pärjää se yksinkin", Noora kertoi iloisena.
"Mukavaa kun se pääsee kotiin missä sille on paljon aikaa ja rakkautta", hän jatkoi vielä.
"Voinhan minä sen ottaa jo tänään. Kirjoitetaan paperit niin voimme lähteä Seelan kanssa uuteen kotiin", tokaisin ja kohensin ryhtiäni.

Niinhän siinä sitten kävi. Seelan tavarat pakattiin autoon ja paperit allekirjoitettiin.
"Tulehan Seela, laitetaan valjaat päälle ja lähdetään", juttelin koiralle.
"Seelalla kannattaa tosiaan käyttää valjaita kun se on kova vetämään. Olen käyttänyt juoksuvyötä vähän pidemmillä lenkeillä, mutta sinä saat tietysti tehdä miten haluat", Noora kertoi vielä kun olin saanut koiran autoon.
"Joo, kiitos vinkeistä, pitää kokeilla!" vastasin hymyillen. Istuin autoon ja avasin ikkunan sanoakseni vielä heipat.
"Heippa sitten! Kirjoittelen sinulle aina välillä Seelan kuulumisista!" Huudahdin talon ovella seisovalle naiselle. Käynnistin auton ja ajoin pois pihasta, kääntyen ensimmäisestä liittymästä moottoritielle. Katsahdin takakontin koirahäkissä istuvaan Seelaan.
"Tää on meille molemmille uusi alku. Toivotaan että tälläkertaa asiat menevät paremmin kuin edellisellä kerralla. Mutta nyt, matka kohti kotia on alkanut!"

Vastaus:

Toivottavasti uusi alku tosiaan auttaa ja asiat lähtevät hyvin alulle! Tarinastasi saat 800v€ sekä 80xp :3 Lisäksi sait labradorinnoutajan!

- Dee

©2019 Primeval - suntuubi.com